Kesä tuo mukanaan lisääntyvää valoa, mutta se voi lisätä myös levottomuutta. Lapsella se voi näkyä lisääntyneellä ärtyneisyydellä, levottomuudella tai voimakkailla tunnereaktioilla.
Alkukesä muutosten aikaa – siirtyminen päiväkotiryhmästä toiseen, esikouluun, luokalta toiselle ovat mielessä jo. Kesäloman alkaminen, kesän erilaiset rytmit ja tapahtumat ja niihin liittyvät odotukset voivat näkyä arjessa, vaikka niistä ei ääneen puhuttaisikaan.
Lapsen hermosto on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kun rytmit muuttuvat, aistit kuormittuvat ja arki elää, lapsen kyky säädellä itseään voi hetkellisesti heiketä. Silloin tunteet näkyvät usein ulospäin – kiukkuna, vastustuksena tai jopa aggressiona.
Näissä hetkissä usein pohdimme, miten saamme käytöksen loppumaan. Joskus voi olla hyvä kysyä, mitä lapsen hermosto tarvitsee juuri nyt. On jälleen aika kiinnittää huomio enemmän lapsen hermoston rauhoittamiseen ja turvan tilan vahvistamiseen.
Miksi hermoston rauhoittaminen muutoksessa on keskeistä?
Kun elämässä on tapahtumassa muutosta, vaikka muutos olisi positiivinen ja odotettukin, aivot voivat viestiä hermostolle turvattomuudesta, uhasta. Lapsen hermosto on tällöin stressitilassa ja hänellä on ikään kuin ”aivohälytys” päällä. Tällöin ajattelu, ohjeiden kuunteleminen tai oman toiminnan säätely eivät onnistu.
Toisin sanoen: lapsi ei ole yhteistyökyvytön tahallaan – vaan siksi, että hänen kehonsa ei vielä pysty siihen. Ja niin kuin aina, tässäkin hetkessä lapsi toimii parhaalla mahdollisella tavalla.
Turvan tunne on hermoston kannalta keskeinen. Vasta kun lapsi kokee olevansa turvassa, hänen hermostonsa voi siirtyä pois hälytystilasta kohti rauhoittumista.
Ja tässä kohtaa aikuinen on ratkaisevassa roolissa. Lapsi tarvii aikuisen läsnäoloa ja riittävää rauhallisuutta kanssasäätelijäksi.
Kokeile lapsen kanssa yhteistä ankkurihetkeä
Tämä on yksinkertainen, mutta syvällinen harjoitus, jota kannattaa harjoitella jo ennaltaehkäisevästi arjessa – ei vasta kiukun keskellä. Harjoituksen idea on luoda kehoon ja vuorovaikutukseen toistuva kokemus turvasta.
Näin teette sen:
Valitkaa hetki, jolloin ei ole kiire. Esimerkiksi iltapäivällä, ennen ruokaa tai nukkumaanmenon yhteydessä.
- Istukaa vierekkäin tai lähekkäin
Rinnakkain oleminen voi olla lapselle helpompaa kuin kasvokkain oleminen.
Valitkaa “ankkuri”
Se voi olla esimerkiksi:
– käsi kädessä
– aikuisen käsi lapsen olkapäällä
– yhteinen peitto jalkojen päällä
– tai vaikka pieni esine tai kivi, jota pidätte yhdessä. Lapsen kädet voivat olla vaikka sinun käsiesi päällä ja kivi tai esine lapsen käsissä. - Huomatkaa molempien hengitys hyväksyen sen sellaisena kuin se nyt on.
Voitte sanoittaa lempeästi:
“Huomaan, että hengitys tuntuu tässä…”
Ei tarvitse ohjata tai muuttaa sitä. Jos haluatte, voitte laittaa toisen käden vatsan päälle ja tuntea, miten sisään- ja uloshengitys sitä liikuttavat. - Lisätkää yksi turvaa vahvistava lause
Esimerkiksi:
“Olen tässä sinun kanssa.”
“Tässä on turvallista olla.”
”Sinun kanssa on hyvä olla.”
”Sinä olet tärkeä.”
”Minä rakastan sinua.”
Jos lapsella on vaikea pysähtyä vain olemaan, voitte vaikka laskea hiljaa ääneen hänen hengityksiään tai rauhallisessa tahdissa voitte yhdessä keinua puolelta toiselle. - Olkaa hetkessä 1–3 minuuttia
Rauhoittavan ankkurihetken ei tarvitse kestää pitkään. Tärkeintä on toistuvuus. Pikkuhiljaa pysähtymisen hetket voivat pidentyä. Toisaalta voi myös olla, että jollakin kerralla lapsen on helpompi rauhoittua ja pysähtyminen voi kestää pidempään, toisella kertaa se voi olla taas lyhyempi. Tärkeää on kuunnella, mikä nyt juuri tuntuu hyvältä. Se, että pysähtymisen hetkestä muodostuisi yhteinen mukava läsnäolon hetki teille molemmille. Ja kun pysähtymisen hetkeä toistetaan, sen vaikutus arjessa kasvaa. Siihen on myös nopeampi palata silloin, kun lapsi on rauhaton.
Miksi tämä toimii?
Harjoitus vaikuttaa suoraan hermoston tasolla:
Kosketus ja läheisyys aktivoivat kehon rauhoittumisjärjestelmää.
Yhteinen rytmi (hengitys, hiljaisuus) synkronoi hermostoja.
Turvaa viestivä puhe auttaa lasta kokemaan, että hän ei ole yksin.
Kun tätä tehdään säännöllisesti, lapsen hermosto alkaa oppia, miten tällainen olo on turvallinen, ja yhdessäoleminen on turvallista. Tehtävä myös vahvistaa aikuisen ja lapsen suhdetta ja luottamusta.
Vähitellen tämä siirtyy myös haastaviin hetkiin.
Harjoitus ei ole vain lasta varten
Harjoitus ei ole vain lasta varten, vaan se toimii rauhoittaen omaa hermostoasi myös sinulle.
Aikuisen hermosto toimii lapselle “säätelyalustana”. Kun sinä rauhoitut, lapsen on helpompi rauhoittua. Kun sinä hidastat, lapsen ei tarvitse kiihtyä lisää vaan hänen on helpompi rauhoittua.
Voit muokata tehtävää sopivaksi sinulle ja lapsellesi aivan vapaasti ja tehdä sen omalla tavallasi. Tärkeintä on tehtävän avulla saada itselle ja lapselle rauhallisempi olo.
Kiukun ja aggression ennaltaehkäisy ei synny yksittäisistä keinoista ja tilanteista, vaan toistuvista turvan kokemuksista. Pienet, arkiset hetket rakentavat pohjaa sille, miten lapsi toimii silloin, kun tunteet kuormittavat.
Ja usein juuri ne kaikkein yksinkertaisimmat hetket – vierekkäin istuminen, hiljaisuus, lämmin kosketus – ovat hermoston kannalta kaikkein vaikuttavimpia.
Haluatko syventää ymmärrystä siitä, miten voit kohdata lapsen aggression käytännössä ja mitä tehdä vaikeissa tilanteissa? Joko ehdit kuunnella verkkoluennon:
Lapsen kiukun ja aggression kohtaaminen, verkkoluento – Koulutuskeskus Mooli
Ilon ja innostuksen hetkiä kesään sinulle ja läheisillesi!
Lämpimästi,
Minna
Avekki® Turvallisuuskouluttaja
Luovuuden lähde® kouluttaja
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
