Kiinnipito rikkoo henkilön itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta, ja siksi on tärkeää, että se on aina viimeinen vaihtoehto ja perustelua, kun haluamme rauhoittaa kiukkuista lasta, nuorta tai aikuista. Kiinnipitoa tulisi käyttää vain äärimmäisissä tilanteissa, joissa kaikki muut keinot, kuten rauhoittava vuorovaikutus, fyysisen etäisyyden säilyttäminen ja ennakoiva toiminta, on kokeiltu ja epäonnistunut.
Kiinnipitoon liittyy myös useita riskejä. Kiinnipito voi aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä vahinkoja, se voi myös heikentää luottamusta ympäristöön ja sen ammattilaisiin – opettajiin, ohjaajiin ja hoitohenkilökuntaan.
Kiinnipito on mahdollinen ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä asiakkaan itsensä tai muiden turvallisuuden suojelemiseksi silloin, mikään muu ei auta – ja senkin jälkeen sen käyttö tulee dokumentoida huolellisesti ja arvioida jälkikäteen. Kiinnipitoa ei koskaan saa käyttää myöskään rangaistuksena.
Jos on tieto, että kiinnipitoa voidaan tulla tarvitsemaan työpaikalla, on tärkeää, että työntekijät saavat siihen koulutuksen – ja käytetään vain ennalta sovittuja ja harjoiteltuja turvallisia kiinnipidon otteita. On tärkeää, että työpaikalla on luotu suunnitelma ja toimintamalli aggression kohtaamisen ja kiinnipidonkin tilanteisiin.
Työpaikoissa, joissa kohdataan aggressiota ja haastavaa käyttäytymistä, on tärkeää kiinnittää huomio työssä turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen, positiiviseen vuotovaikutukseen ja yhteisen kielen rakentamiseen jo ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Kolme askelta kohti turvallisuutta
Askel 1: Ennaltaehkäisy – Rauhallisen ympäristön luominen
Ensimmäinen askel kohti rauhallisempaa arkea on ennaltaehkäisy, jossa työntekijät luovat ennakoitavan ja turvallisen ympäristön. Tämä tarkoittaa selkeitä sääntöjä ja rutiineja sekä vuorovaikutustaitojen ja itsehillinnän mallintamista. Ennakoimalla ja tarjoamalla selkeät rajat voidaan estää monia haastavia tilanteita ennen niiden syntymistä. Ennaltaehkäisyä on myös luottamuksellisen ilmapiirin luominen ja huolehtiminen siitä, että ketään ei kiusata tai jätetä porukoiden ulkopuolelle.
Pohdittavaksi työyhteisössäsi: Miten voimme luoda ympäristön, jossa jokainen tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi ilman, että kiinnipito tai voimankäyttö on tarpeen?
Askel 2: Tilannekohtainen ennakointi ja toiminta haastavissa tilanteissa
Tilannekohtaisella ennakoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joita käytämme, että tilanne ei muuttuisi pahemmaksi. Ennakointia voi olla myös valmistautuminen siihen, että jos tilanne kärjistyy, meillä on esimerkiksi riittävästi henkilökuntaa paikalla tai tilassa ei ole esineitä, joilla voi satuttaa toisia tai itseä.
Kun aggression nousee on tärkeää ensimmäiseksi kiinnittää huomio itseen työntekijänä: toiminko rauhallisuuden ja turvan tilassa? Mitä isompi tunne on kohdattavana, sitä isommaksi sanattoman vuorovaikutuksen merkitys nousee – ilmeet, eleet ja äänenpainot. Tavoitteena on, että tilanne saadaan hallintaan ilman, että tarvitaan väkivaltaisia keinoja, kuten kiinnipitoa.
Voit aivan aluksi kiinnittää huomiosi esimerkiksi omaan hengitysrytmiisi – jos huomaat hengityksesi olevan pinnallista ja tiheää, voit alkaa keskittyä uloshengityksen pidentämiseen pikkuhiljaa. Kun hengityksesi rauhoittuu, myös kehosi ja mielesi rauhoittuvat.
Ota käyttöösi rauhoittavan vuorovaikutuksesi keinot – rauhoittava vuorovaikutus on rauhallista, empaattista ja johdonmukaista puhetta ja kehonkieltä, joskus vain hiljaista läsnäoloa. Mitä isompi tunnetila on vastassa, sitä lyhemmin, harkitummin ja yksinkertaisemmin kannattaa puhua.
Pohdittavaksi työyhteisössäsi: Miten voimme toimia niin, että tilanteet rauhoittuvat ennen kuin päädymme viimeiseen keinoon? Miten olemme valmiita varmistamaan turvallisuuden, jos tilanne kärjistyy?
Askel 3: Tilanteen jälkiselvittely ja tuki – Oppiminen ja yhteinen kehittäminen
Kolmas askel on aggressiotilanteiden jälkikäsittely. Tilanteiden tarkastelu ja tilanteista oppiminen – tarkastellaan, missä onnistuimme, miten tilanne olisi voitu estää ja miten seuraavalla kerralla toimimme.
Jälkiselvittely vaihe tukee työntekijöiden työssäjaksamista, työhyvinvointia ja positiivista asennetta työtä kohtaa – se tukee myös työntekijöiden välistä yhteistyötä. Hyvä on pohtia, kuinka yhteisönä voimme tukea toisiamme, jotta väkivalta tai kiinnipidon tarve ei aktivoidu enää uudestaan. Jälkiselvittelyn avulla voidaan jatkuvasti kehittää toimintatapoja, jotka estävät tilanteita kärjistymästä.
Pohdittavaksi työyhteisössäsi: Miten rakennamme turvallista työympäristöä? Tärkeä on varmistaa, että työyhteisö kehittyy ja ottaa opiksi ja kiinnipito ja voimankäyttö jäävät viimeiseksi keinoksi?
Työyhteisön, esihenkilöiden ja toisten työntekijöiden tuki, ennaltaehkäisy, ennakoiva toiminta ja rauhalliset vuorovaikutustaidot luovat turvallisen ympäristön, jossa jokaisella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä.
