Tony Dunderfelt: KUUNTELEMISEN HARJOITTELEMINEN
Hyvä kuunteleminen johtaa hyvään ja innostavaan keskusteluun.
Taitavaan kuuntelemiseen kuuluu kuitenkin se, että jaksamme viipyä tietyn ajan läsnä olevassa ns. kuuntelemisen tilassa. Kuuntelemisen tila on aito psyykkinen, sisäinen tila. Olemme hereillä ja valppaana, huomaamme, että olemme hyökkäämässä vastaan tai huomiomme poistuu tilanteesta, mutta tietoisella sisäisellä fokusoivalla liikkeellä palautamme itsemme läsnä olevaan kuunteluun. Annamme hänen puheensa kaikua omassa sisäisyydessämme niin kauan, että suurin piirtein ymmärrämme mitä hän on sanomassa ja miksi hän sanoo mitä sanoo.
Miten pitkään tulee tarjota toiselle tällaista Suurta Kuuntelevaa Korvaa, eli olla rauhassa omassa kuuntelemisen tilassaan?
Riippuu täysin tilanteesta, ketkä ovat keskustelussa mukana, mikä on aihe ja oma psyykkinen jaksaminen ja fyysinen kunto. Ohjeellisena aikana voi pitää 30 sekuntia. Käytäntö nimittäin osoittaa, että toinen ihminen on arkitilanteissa saanut perussanottavansa ilmaistua noin 20-50 sekunnissa. Sitten hän alkaa toistaa itseään tai hän alkaa puhua niin laajoista ja monimutkaisista asioista, että emme enää itse pysy kärryillä. Silloin voi tietysti keskeyttää, kysyä tarkennuksia, pyytää puheenvuoroa tai muuten vain sanoa mitä itsellä on mielessä.
On siis täysin normaalia, että kuuntelijan huomio heiluu kuuntelemisen, puheen arvioinnin ja väsymisen ja poistumisen välillä. Tämä on tosiasia, eikä siitä sinänsä tarvitse huolestua. Ideahan on se, että ihminen tietoisesti huomaa milloin itse sisäisesti heiluu ja että hän pystyy tieten tahtoen aina uudelleen palauttamaan itsensä kuuntelemisen tilaan. Tämä on se harjoittelun kohde. Tämä vaatii psykologisia lihaksia. Tätä taitoa meille ei ole opetettu kotona tai kouluissa. Tämä on uuden, nykyaikaisen vuorovaikutuskulttuurin perustaito.
Miksi tämä vaikuttaa? Miksi toinen nyt tuntee tulevansa kuulluksi?
Ihme kyllä, niin me aistimme, koska kuuntelija on läsnä tai ei ole läsnä puheemme aikana. Vaikka hän istuisi paikallaan ja katsoisi meihin päin, niin huomaamme hänen olemuksensa mikro-liikkeistä tai yhteisen ilmapiirin pienen pienistä muutoksista, koska hän on tietoisuudessaan, psyykkisesti poissaoleva tai hyökkäävä meitä kohtaan. Huomaamme myös, kun hän on kuuntelemisen tilassa, tai tulossa siihen uudestaan. Silloin syntyy ”yhteistä tilaa”, silloin koemme, että kohtaamme aidosti.
Tätä voisi myös kutsua juhlallisesti ”rakkaudeksi”. Sillä yleisellä tasolla (ilman eroottista ja seksuaalista jännitettä) rakkaus on avointa, lämmintä kiinnostusta, jotain asiaa, tapahtumaa tai ihmistä kohtaan. Kun rakastan luontoa, taidetta tai vaikkapa autoja, niin suhtaudun avoimen vastaanottavaisesti kaikkia aihepiirin ilmiöitä kohtaan. Kun rakastan lastani tai jotain ihmistä, annan hänelle aina uuden mahdollisuuden ja olen lämpimän kiinnostunut hänen kokemuksistaan tai mielipiteistään.
Kuuntelemisessa siis rakastan, vaikkapa vain lyhyinä 30 sekunnin hetkinä, sitä mitä toinen tuo esiin. Tämä synnyttää puhujassa kuulluksi tulemisen, terapeuttisen ja parantavan kokemuksen.
Tony Dunderfelt, psykologi
Löydät Tonyn valmennuspäivät TÄÄLTÄ!