Mitä stressi on?
Suurimmalla osalla meistä on se tilanne, jota kuvaa hyvin sanonta ”ei työt tekemällä lopu”. Kuitenkin samasta porukasta löytyy ihmisiä, joiden selkää stressi ei paina ja jotka tuntuvat tekevänsä työnsä ilolla ja ponnekkaasti kiireestä huolimatta. Olenkin pohtinut, että miten ihmeessä se on mahdollista ja mitä stressi lopulta on?
Lääkärikirja Duodecimin mukaan ”stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät”. Tästä lauseesta voimme päätellä, että on olemassa rajaviiva, jonka jälkeen haasteet ja vaatimukset käyvät liian suuriksi, mikä taas laukaisee uupumusta ja muita stressiperäisiä oireita. Samalla voidaan kuitenkin todeta, että on olemassa se rajan parempi puoli, jossa stressin vaikutus on niin ikään positiivista. Onko siis niin, että ne ihmiset jotka onnistuvat säilyttämään ilonsa ja työkykynsä joskus isossakin paineessa, ovat onnistuneet tasapainoilemaan kyseisen rajapinnan paremmalla puolella?
Nämä kysymykset alkavat olla sen verran suuria että näihin vastaamiseen tarvitaan itseäni viisaampia ihmisiä. Eräs heistä on dosentti Marja-Liisa Manka, joka on puhunut aiheesta jo pitkään. Hän on ollut jo työhyvinvoinnin profesuurina, joten voisi kuvitella, että hänellä on tuntuma siitä, miten tehdä työtä joka tuottaa tyydytystä mutta joka ei kuitenkaan polta tekijäänsä loppuun.
Marja-Liisa kertoo eräässä haastattelussaan, kuinka työhyvinvoinnin professorista tuli uupunut eli liian stressaantunut. Juoksulenkillään saamansa nilkkavamman vuoksi hänen oli pakko hiljentää tahtiaan ja sitä kautta käynnistyi polku kohti elämää, jossa oli parempi työn ja vapaa-ajan tasapaino. Hän esittelee viisivaiheisen mallin, jonka avulla saman prosessin voi käynnistää kuka tahansa.
- Ongelman ratkaiseminen, eli kissan nostaminen pöydälle,
- omien asenteiden muuttaminen,
- realististen tavoitteiden asettaminen,
- tärkeysjärjestyksen muuttaminen
- ja hyvinvoinnin lisääminen muilla elämän osa-alueilla.
Nämä vaiheet vaikuttavat järkeviltä ja selkeiltä, mutta sisältävät paljon asiaa. Kukin vaihe on oma prosessinsa eikä valmiita vastauksia taida olla olemassakaan. Vastaukset myös elävät ja kasvavat kuten kysyjänsäkin, joten ilmeisesti näihin on hyvä palata aika ajoin. Siksi en itsekään aio tämän kertaisessa artikkelissani niihin paneutua syvemmälle vaan aion käsitellä niitä yksitellen tulevissa kirjoituksissani.
Ilokseni voin myös todeta, että Marja-Liisa Manka on itse saapumassa Rovaniemelle kertomaan lisää aiheesta kahden luennon verran ja sinullakin on mahdollisuus päästä mukaan. Oman paikkasi voit varata verkkokaupastamme. Mikäli et pääse paikalle, voit osallistua myös verkon kautta etänä. Katso kaupasta lisäohjeet osallistumiseen.
Itse aion olla paikalla, koska nyt taitaa olla sellainen tilanne, että olen päätynyt niiden ihmisten joukkoon joiden stressille aikanaan nauroin. No, tekevälle sattuu!
Ystäväsi,
Jukka