Avainsana: elämäntaide

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Maata näkyvissä! Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirja

Kun tänään ajelin kohti kotia, yhtäkkiä sen huomasin: Maata on näkyvissä jälleen! Olemme purjehtineet läpi valkoisen kylmän talven. Olemme purjehtineet läpi kynttilöiden lempeän valon ja on Kevään aika. Me selvisimme.

Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirja kuljettaa sinua mukanaan lempein askelin ja auttaa ottamaan vastaan kevään muutokset pieninä annoksina. Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirja auttaa sinua pysymään kevään matkassa ja olemaan valmis kesän kanssa yhtä aikaa.

Ota siis itsellesi pieni kirjanen – sellainen, jonka sivut ovat valkoiset kuin talven lumi ja odottavat sinun jättävän jälkesi sivuilleen. Varaa kirjan viereen akvarellivärit ja/tai puuvärit ja/tai öljypastellivärit ja/tai mitkä vain värit tai maalit sinulla sopivasti ovat saatavilla näppärästi.

Kevään ajan voit antaa kevätpäiväkirjasi ja kynät ja maalit olla valmiina kättesi ulottuvilla.

Suuntaa hetkeksi askeleesi ulos kevääseen. Pysähdy kevään luokse. Anna itsellesi lupa olla tässä ja nyt aivan rauhassa. Keskity hetken ajaksi tuntemaan jalat maassa. Keskity tuntemaan kehosi. Keskity olemaan läsnä kehossasi. Voit sulkea hetkeksi silmäsi, jos se tuntuu sinusta hyvältä.

Anna aistisi avautua aistimaan ja tuntemaan kevään valo, tuulen henkäys, tuoksut. Anna aistiesi ja mielesi avautua kevään hetkelle. Anna itsellesi lupa tuntea tunne, jonka kevät juuri nyt sinussa herättää.

Tunne ja aisti kevättä sinulle sopiva hetki. Keskity lopuksi hetkeksi vain omaan hengitykseesi.

Palaa sitten Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirjan äärelle ja anna kevätkokemuksesi siirtyä sivulle värein, muodoin ja kuvin. Voit toistaa saman tehtävän huomenna, ylihuomenna ja jatkaa sitä koko kevääsi ajan kesään asti.

#minnarimpiläinen #aurinkopuro #koulutuskeskusmooli #luovuudenlähde #elämäntaide #löytöretkelläitseen

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Villi kesä

Villikesä_Aurinkopuro_Mooli

Kesä yllätti meidät. Se saapui luoksemme odotettua aikaisemmin. Ei hiipinyt hissukseen vaan rymäytti sisään ujostelematta ja isolla innostuksella ja hurmiolla Se tupsahti sisään kuin kyläilemään kutsutta vieras, joka erehtyi päivästä. Tulikin jo tänään, kun piti tulla vasta huomenna. Keskelle keskeneräisyyttä. Toi tuliaisena vihreyden ja vehreyden, villin kasvun ja lempeän lämmön.

Kesä kaappasi  mukaansa. Se sai aikaiseksi kuhinan ja kukoistuksen.

Keskellä luonnon villiä heräämistä ja värien ilotulitusta ihmisolennot tempautuivat kuin varkain mukaan elämänilon pyörteisiin.

Miten kepeää ja kohottavaa elämä voikaan olla.

Mitä kesän villeys on villinnyt sinussa? Olisiko mahdollista antaa itsesi villiytyä vielä enemmän? Kutsuisit itsestäsi esiin jotakin sellaista, joka ei jaksaisikaan enää odotella sopivaa ja soveliasta hetkeä. Yllätysvillitse itsesi!

#merjariittahämäläinen #elämäntaidekouluilo #aurinkopuro #luovuudenlähde #löytöretkelläitseen #elämäntaide #mooli

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Astu villiyrttien maailmaan

Villiyrtit_Aurinkopuroblogi_koulutuskeskusmooli1

Avaa ulko-ovi ja astu kynnyksen yli kevääseen, pajulinnun lauluun, sammakon kurnutukseen, hiirenkorvien vihreään ja mullan tuoksuun. Astu villiyrttien maailmaan.

Samoilu luonnossa saa uuden, ihanan ulottuvuuden, kun noukit polun varrelta tuoreet ruokavärkit mukaasi. Voikukan sileäreunaiset pikku lehdet, maitohorsman parsat ja nokkosen lehdet – siellä ne odottavat poimijaa.

Maitohorsman, tutun rentunruusun maku on kovin samanlainen kuin parsassa. Syötäväksi kelpaavat nuoret versot. Kypsennä maitohorsman parsoja pannulla voissa tai oliiviöljyssä parin minuutin ajan. Sirottele pinnalle hyvää suolaa – ja nauti vaikka mehevän pihvin kanssa.

Voikukka on todellinen vitamiinipommi.  Siinä on peräti 10 kertaa enemmän ravintoaineita kuin kaupasta ostetussa lehtisalaatissa, ja se on täysin ilmaista. Monissa Euroopan maissa voikukkaa pidetään hienona gourmet-ruokana, ja torilta ostettaessa siitä saa maksaa paljon. Sitä viljellään salaattikasvina.

Kun haukkaat tuoretta voikukan lehteä ja perään rucolaa, huomaat varmasti, että voikukka pärjää kilpailussa oikein hyvin. Pienet, uudet ja melko sileälaitaiset lehdet maistuvat parhaalta.

Heittäydytään yhdessä hakemaan terveyttä ja hyvää oloa luonnosta – hortoilemaan!

#sanasiivet #eheyttäväkirjoittaminen #assosiaatiokirjoittaminen #kaijamäättä #aurinkopuro #luovuudenlähde #löytöretkelläitseen #elämäntaide #mooli

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

ALLI – Elämäntaidetta arjessa

Minulla on alivuokralainen. Ensimmäisen kerran hän asettui taloksi, kun olin opettaja-opintojeni loppusuoralla ja odotin esikoistani. No, oli hän jo pari vuotta aikaisemminkin vihjaillut itsestään.

Nyt hän saapui melkoisella ryminällä, lupaa kysymättä. Katseli minua vetistelevin silmin. Itkua väänsi. Niiskutti. Riisui minut aseista. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntää hänelle tilapäinen oleskelulupa.

Sovittiin alivuokralaisehdoista. Minulta jäi varmaankin jokin sopimuksen kohta huomaamatta. Sopimuksesta tulikin elinikäinen. Hän saapuu aina keväisin ja viipyy kuukauden kaksi. Asettuu taloksi oikein kunnolla. Joka kevät toivon, että hänelle olisi tapahtunut jotakin eikä hän saapuisikaan.

Yhtenä keväänä niin kävi. Tai ainakin melkein. Hän saapui hiljaisena ja eleli luonani metelöimättä. Toivoin, että visiitit loppuisivat tähän. Vaan toisin kävi. Seuraavana vuonna hän saapui entistä raivoisampana ja itsetietoisempana. Olen pelännyt, vihannut, ollut toivottomuuden partaalla hänen kanssaan. Hän on kaiken lisäksi sellainen tyyppi, että jättää jälkiä, pysyviä. Hän tykkää kaikenlaisista juureksista ja hedelmistä, rouskuttelee niitä ja ripottelee sitten jämiä ympäri huushollia ja sotkee paikkoja. Niiden kanssa minä sitten taistelen muun osan vuotta.

Tänä vuonna hän saapui melko aikaisin. Pelästytti minut ja pakotti minut sängyn pohjalle. Hän on nyt täällä. Saa minut ärtyisäksi ja raivoisaksi. Sisälläni kiehuu. Yritän taas vimmatusti keksiä keinoja, jotta hän ei viihtyisi niin hyvin luonani.

Tänä aamuna päätin hyväksyä hänen läsnäolonsa luonani. Päätin tutustua häneen tarkemmin. Sitä en ole koskaan aikaisemmin oikeastaan tehnyt. Olen ollut vain häätämässä häntä pois. Ja sehän on hirveän voimia kuluttavaa. Tässä me nyt istumme keittiöni punaisella sohvalla, minä ja rakas Allergia, Siitepölyallergia.

Oho, sanoinko rakas. Kyllä sanoin. Niiskutamme yhdessä, vetistelemme yhdessä ja meillä taitaakin olla aika hauskaa. Olen utelias kokemaan tämän uuden ystävyyden. Mitähän se tuo tullessaan. Me kaksi, Allergia ja minä. Uteliaita toisistamme ja ympäröivästä maailmasta. Haluan kuunnella, mitä Allergia haluaa minulle opettaa. Olen luvannut maalata Allergiasta kuvan. Tässä ensimmäinen luonnos.

Ehkäpä jossain vaiheessa otamme yhteisen selfien. Tämä on hauskaa. Sovimme muuten juuri, että voin kutsua uutta ystävääni Alliksi. Kävimme Allin kanssa juuri kävelyllä. Mukavaa, ettei tarvitse kävellä yksin. Niiskutimme yhdessä. Ja nauroimme.