Julkaistu Jätä kommentti

Auringon höyhen: Taputtavat kädet

Auringon höyhen verkkokurssi

Alla pieni tehtäväpari – tehtävä on maistiainen Auringon höyhen verkkokurssilta, jossa kalenterin luukkujen verran yhteisiä tehtäviä äideille ja lapsille.

Auringon höyhen -verkkokurssi on rakennettu tukemaan äitiyttä ja lapsen ja äidin välistä yhteyttä erilaisten luovien tehtävien avulla. Yhdessätekemisen hetket luovat vahvan, lämpimän suhteen vanhemman ja lapsen välille. Hetket ovat lahja lapselle, mutta ne antavat paljon myös vanhemmalle itselleen.”

Kurssin ohjaaja Minna Rimpiläinen

Istutaan tänään ensin hetkeksi lattialle – tai matolle tai jumppamatolle. Voitte istua äidin kanssa vastakkain tai vierekkäin, kummin vain tuntuu kivemmalta. Voitte joko kuunnella ja tehdä samalla tai vain lukea ja taputtaa <3

Tänään meillä on taputtavat kädet. Ne taputtavat hellästi. Ne tarkoittavat taputuksellaan, että olet hyvä tyyppi. Että olet kiva ja sinun kanssa on hyvä olla.

Nostetaan kädet ensin ylös ja taputetaan pään päälle. Voit vaikka sanoa samalla, että olen kiva ja siksi minä taputan.

Taputa pään päältä, taputa hiukan pään takaa ja poskiasi. Taputa sitten toisella olkapäitäsi. Olkapäät ovat siellä, mistä kädet lähtevät. Kun taputat olkapäitäsi, voit taputtaa siten, että kädet menevät ristiin edessäsi tai muuten.

Taputa sitten toisella kädellä toista kättäsi alkaen ylhäältä kädestä ja pitkin matkaa kämmeniin ja sormiin saakka. Sitten vaihda niin, että myös toinen kätesi saa taputukset koko käsivarsiin, kämmeniin ja sormiin saakka. Sitten taputa mahapuoli sinua taas kummallakin kädelläsi. Yllätkö taputtamaan selkääsi, se on vähän hankalaa, mutta taputetaan selkää niin hyvin kuin ylletään. Sitten taputa vielä jalat aivan kokonaan. Voit koukistaa jalkoja ylöspäin, niin mahdut taputtamaan myös jalkojen alapuoleltakin.

Miltä nyt olo tuntuu? Olet taputtanut itsestäsi esiin taiteilijan. Olet ihan kokonaan taiteilija nyt.

Taputtavat kädet – Luovuustehtävä

Tänään tarvitsemme ison paperin tai pahvin. Jos isoa paperia ei ole valmiina, voitte teipata vaikka kaksi tai neljä kopiopaperia yhteen papereiden takaa. Tarvitsemme myös värikyniä, puuvärit sopivat hyvin tähän tehtävään.

Valitkaa sitten kumpikin yksi värikynä. Laittakaa vuoronperään käsi paperille ja lähtekää piirtämään käden ääriviivat paperille. Sitten toisen käsi ja jälleen ääriviivat käsille. Ja taas toisen käsi ja ääriviivojen piirtämistä jne. Aina vain uusi käsi ja uusi käsi. Voitte välillä vaihtaa erivärisen kynän ja jatkaa piirtämistä. Piirtäkää niin monta kättä, että ne eivät mahdu olemaan enää vierekkäin, vaan käsien ääriviivat menevät paperilla ristiinrastiin.

Lähtekää sitten tutkimaan, minkälaisia muotoja viivojen keskeltä löytyy. Ottakaa värikynät ja lähtekää värittämään muotoja. Jos menee viivan yli, se ei haittaa. Joskus menee sillälailla ja siitä tulee vain erinäköinen lopputulos. Joskus voi olla, että kun yhdessä väritetään, osa alueista voi olla väritetty viivojen ja muotojen sisältä tarkasti ja osa taas ohi viivojen. Siitä tulee elävännäköinen lopputulos!

Lopuksi pysähtykää katsomaan, mitä kaikkea löysitte viivojen joukosta. Onko siellä jotain, joka kaipaisi saada silmät tai suun tai molemmat? Piirtäkää nämä vielä.

Nyt taideteos on valmis – löytyykö sille paikka seinältä, jossa voitte sitä käydä katsomassa?

Taputtavat kädet -tehtävä on pieni maistiainen äitien ja lasten yhteisestä Auringon höyheniä -verkkokurssista – löydät lisää tietoa kurssista täältä!

Julkaistu Jätä kommentti

Pieni löytöretki luovuuteen -tehtävä

Tämä luova ja vapauttava tekniikka kutsuu sinua nyt leikkimään värien kanssa. Se kutsuu etsimään, tunnustelemaan, kokeilemaan ja löytämään ihmeitä. Se kutsuu tunnustelemaan omia luovuuden siipiä tai sukeltamaan Luovuuden lähteeseen.

Tarvitset Pienelle löytöretkellesi maaleja – tavalliset vesivärit, akvarellivärit ja akryylimaalit sopivat kaikki tekniikkaan hyvin. Paperiksi käy halvempi akvarellipaperi ja steinerpaperi. Jos käytät tavallisia vesivärejä tai akvarellivärejä, tavallinen kopiopaperi tai hiukan vahvempi paperi sopii paremmin. Tarvitset lisäksi maalausalustan, pensselin ja vesikipon. Kun teoksesi on kuivunut, tarvitset tussin tai puuvärin.

Askeleet tehtävässä voivat kulkea seuraavalla tavalla. Aina voit myös hypätä siivillesi tai sukeltaa ja soveltaa – olet itse maalauksesi pomo ja vain sinä voit päättää, miten tämä etenee <3 kokeilla yhdellä tavalla ja sitten taas toisella tapaa. Näin löydät sinun oman tapasi tehdä pienen löytöretken luovuuteen!

ASKEL 1 KASTELE PAPERI

Jos käytät vahvempaa paperia, kastele se molemmilta puolilta. Jos käytät ohutta paperia (esim. kopiopaperi), kastele paperi vain toiselta puolelta tai jätä kastelematta ja maalaa märällä maalilla.

ASKEL 2 MAALAAMINEN

Maalaa paperille värejä ilman, että mietit minkälaisia muotoja ja kuvioita värit muodostavat paperille. Voit testata maalaamista eri tavoin. Isompia alueita, pienempiä yksityiskohtia. Tummempaa maalia, vaaleampia sävyjä. Maalata vain kahdella värillä, maalata useammalla värillä. Maalata koko paperin ja maalata vain osan paperia. Jos teet maalauksen akvarelliväreillä, käytä paksusti ja “löysästi” maalia.

ASKEL 3 RYPISTÄMINEN JA OIKOMINEN

Taita paperi tiiviisti puoliksi. Tunnustele – jos paperi tuntuu kuivalta, kastele se taitettuna uudestaan. Rypistä sitten paperi summanmutikassa. Voit rypistää aivan ryttyyn ja myttyyn tai vain vähemmän. Sitten oikaise paperi. Voit oikaista aivan suoraksi tai jättää sen sopivan ryppyiseksi. Rypistäessä ja oikaistaessa paperi saattaa revetä. Se kuuluu rajuun tekniikkaan ja elävöittää lopputulosta. Aseta maalaus kuivamaan.

ASKEL 4 PIIRTÄMINEN

Kun teoksesi on kuivanut, pysähdy uudestaan sen äärelle. Sulje hetkeksi silmäsi, jos se on mahdollista. Tutki maalausta käsilläsi – Tunnustele sormillasi, kämmenelläsi. Mitä tunnet?

Avaa sitten silmäsi. Anna katseen kulkea maalauksessa. Millaisia tunnelmia maalauksesta löydät? Löydätko jotain tuttua? Jotain mielenkiintoista? Miltä liikkuminen maalauksessa tuntuu?

Ota tussi tai puuvärikynä. Katso vielä hetken aikaa maalaustasi. Millaisia muotoja maalauksesta löydät? Anna kynäsi piirtää ääriviivoja. Voit antaa kynän seurata värien tai ryppyjen muodostama muotoja ja alueita. Pysähdy välillä katsomaan ja jatka sitten työskentelyäsi.

ASKEL 4 VALMISTA

Aseta valmis teoksesi seinälle ja pysähdy katsomaan sitä – Mitä olet löytänyt? Miltä tuntuu katsoa omaa löytöretkeäsi?

Löytöretkesi jatkukoon –
Olet lämpimästi tervetullut mukaan Luovuuden lähteen verkkokursseille!

Julkaistu Jätä kommentti

Maata näkyvissä! Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirja

Kun tänään ajelin kohti kotia, yhtäkkiä sen huomasin: Maata on näkyvissä jälleen! Olemme purjehtineet läpi valkoisen kylmän talven. Olemme purjehtineet läpi kynttilöiden lempeän valon ja on Kevään aika. Me selvisimme.

Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirja kuljettaa sinua mukanaan lempein askelin ja auttaa ottamaan vastaan kevään muutokset pieninä annoksina. Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirja auttaa sinua pysymään kevään matkassa ja olemaan valmis kesän kanssa yhtä aikaa.

Ota siis itsellesi pieni kirjanen – sellainen, jonka sivut ovat valkoiset kuin talven lumi ja odottavat sinun jättävän jälkesi sivuilleen. Varaa kirjan viereen akvarellivärit ja/tai puuvärit ja/tai öljypastellivärit ja/tai mitkä vain värit tai maalit sinulla sopivasti ovat saatavilla näppärästi.

Kevään ajan voit antaa kevätpäiväkirjasi ja kynät ja maalit olla valmiina kättesi ulottuvilla.

Suuntaa hetkeksi askeleesi ulos kevääseen. Pysähdy kevään luokse. Anna itsellesi lupa olla tässä ja nyt aivan rauhassa. Keskity hetken ajaksi tuntemaan jalat maassa. Keskity tuntemaan kehosi. Keskity olemaan läsnä kehossasi. Voit sulkea hetkeksi silmäsi, jos se tuntuu sinusta hyvältä.

Anna aistisi avautua aistimaan ja tuntemaan kevään valo, tuulen henkäys, tuoksut. Anna aistiesi ja mielesi avautua kevään hetkelle. Anna itsellesi lupa tuntea tunne, jonka kevät juuri nyt sinussa herättää.

Tunne ja aisti kevättä sinulle sopiva hetki. Keskity lopuksi hetkeksi vain omaan hengitykseesi.

Palaa sitten Elämäntaiteilijan kevätpäiväkirjan äärelle ja anna kevätkokemuksesi siirtyä sivulle värein, muodoin ja kuvin. Voit toistaa saman tehtävän huomenna, ylihuomenna ja jatkaa sitä koko kevääsi ajan kesään asti.

#minnarimpiläinen #aurinkopuro #koulutuskeskusmooli #luovuudenlähde #elämäntaide #löytöretkelläitseen

Julkaistu Jätä kommentti

Kukat puhuvat

Aurinkopuro_Päivänkakkaraniitty.jpg

Tienpientareet ja niityt hehkuvat kesän väreissä. Imen itseeni suloisia sävyjä ja tuoksuja.

Kukat nostavat pintaan kukkamuistoja.

Läheisen hautajaisiin keräsimme valtavan määrän päivänkakkaroita. Ne toivottivat oven pielissä vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Päivänkakkaran valkeat laitakukat ikään kuin keräsivät kaiken kaipauksen ja surun lämpimänkeltaiseen kehräänsä. ”Kuinka voisi olla poissa se, jonka kaipaus kantaa keskellemme vahvoilla käsivarsillaan?” (Niilo Rauhala)

Päivänkakkaran kukkia repimällä laskettiin, rakastaako vai eikö rakasta.

Mökillä teimme kukkakävelyitä läheiselle niitylle. Kimalaisten pörrätessä ympärillämme keräsimme kimpuksi kissankelloa, niittyleinikkiä, siankärsämöä, puna-apilaa ja metsäkurjenpolvea. Kuistin pöydällä tämä posliinikannuun laitettu kesäkimppu ilahdutti päivän tai pari, kunnes pöytäliinalle alkoi tipahdella värikkäitä terälehtiä.

Juhannusruusun makea tuoksu nousee mielessäni ylitse muiden. Kermanvalkeiden kukkien auetessa kokoonnuimme viettämään juhannusta yhdessä sisarusten ja serkusten kanssa. Kun juhannuskokko räiskyi kivilaiturin päässä, lauloimme rannalla isäni sanoittaman ja säveltämän laulun ”suvituuli rannalla soi”.

Kukat ilahduttavat ja lohduttavat. Ne puhuvat, ja niille voi puhua. Kukilla on kaikki tunteet terälehdissään.

Mikä kukka kuvastaa parhaiten sinua? Mikä on lempikukkasi? Mitä kukkia sinä kasvatat muistoissasi ja mielessäsi?

#sanasiivet #eheyttäväkirjoittaminen #assosiaatiokirjoittaminen #kaijamäättä #aurinkopuro #luovuudenlähde #löytöretkelläitseen #elämäntaide #mooli

Julkaistu Jätä kommentti

Villi kesä

Villikesä_Aurinkopuro_Mooli

Kesä yllätti meidät. Se saapui luoksemme odotettua aikaisemmin. Ei hiipinyt hissukseen vaan rymäytti sisään ujostelematta ja isolla innostuksella ja hurmiolla Se tupsahti sisään kuin kyläilemään kutsutta vieras, joka erehtyi päivästä. Tulikin jo tänään, kun piti tulla vasta huomenna. Keskelle keskeneräisyyttä. Toi tuliaisena vihreyden ja vehreyden, villin kasvun ja lempeän lämmön.

Kesä kaappasi  mukaansa. Se sai aikaiseksi kuhinan ja kukoistuksen.

Keskellä luonnon villiä heräämistä ja värien ilotulitusta ihmisolennot tempautuivat kuin varkain mukaan elämänilon pyörteisiin.

Miten kepeää ja kohottavaa elämä voikaan olla.

Mitä kesän villeys on villinnyt sinussa? Olisiko mahdollista antaa itsesi villiytyä vielä enemmän? Kutsuisit itsestäsi esiin jotakin sellaista, joka ei jaksaisikaan enää odotella sopivaa ja soveliasta hetkeä. Yllätysvillitse itsesi!

#merjariittahämäläinen #elämäntaidekouluilo #aurinkopuro #luovuudenlähde #löytöretkelläitseen #elämäntaide #mooli

Julkaistu Jätä kommentti

Astu villiyrttien maailmaan

Villiyrtit_Aurinkopuroblogi_koulutuskeskusmooli1

Avaa ulko-ovi ja astu kynnyksen yli kevääseen, pajulinnun lauluun, sammakon kurnutukseen, hiirenkorvien vihreään ja mullan tuoksuun. Astu villiyrttien maailmaan.

Samoilu luonnossa saa uuden, ihanan ulottuvuuden, kun noukit polun varrelta tuoreet ruokavärkit mukaasi. Voikukan sileäreunaiset pikku lehdet, maitohorsman parsat ja nokkosen lehdet – siellä ne odottavat poimijaa.

Maitohorsman, tutun rentunruusun maku on kovin samanlainen kuin parsassa. Syötäväksi kelpaavat nuoret versot. Kypsennä maitohorsman parsoja pannulla voissa tai oliiviöljyssä parin minuutin ajan. Sirottele pinnalle hyvää suolaa – ja nauti vaikka mehevän pihvin kanssa.

Voikukka on todellinen vitamiinipommi.  Siinä on peräti 10 kertaa enemmän ravintoaineita kuin kaupasta ostetussa lehtisalaatissa, ja se on täysin ilmaista. Monissa Euroopan maissa voikukkaa pidetään hienona gourmet-ruokana, ja torilta ostettaessa siitä saa maksaa paljon. Sitä viljellään salaattikasvina.

Kun haukkaat tuoretta voikukan lehteä ja perään rucolaa, huomaat varmasti, että voikukka pärjää kilpailussa oikein hyvin. Pienet, uudet ja melko sileälaitaiset lehdet maistuvat parhaalta.

Heittäydytään yhdessä hakemaan terveyttä ja hyvää oloa luonnosta – hortoilemaan!

#sanasiivet #eheyttäväkirjoittaminen #assosiaatiokirjoittaminen #kaijamäättä #aurinkopuro #luovuudenlähde #löytöretkelläitseen #elämäntaide #mooli

Julkaistu Jätä kommentti

ALLI – Elämäntaidetta arjessa

Minulla on alivuokralainen. Ensimmäisen kerran hän asettui taloksi, kun olin opettaja-opintojeni loppusuoralla ja odotin esikoistani. No, oli hän jo pari vuotta aikaisemminkin vihjaillut itsestään.

Nyt hän saapui melkoisella ryminällä, lupaa kysymättä. Katseli minua vetistelevin silmin. Itkua väänsi. Niiskutti. Riisui minut aseista. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntää hänelle tilapäinen oleskelulupa.

Sovittiin alivuokralaisehdoista. Minulta jäi varmaankin jokin sopimuksen kohta huomaamatta. Sopimuksesta tulikin elinikäinen. Hän saapuu aina keväisin ja viipyy kuukauden kaksi. Asettuu taloksi oikein kunnolla. Joka kevät toivon, että hänelle olisi tapahtunut jotakin eikä hän saapuisikaan.

Yhtenä keväänä niin kävi. Tai ainakin melkein. Hän saapui hiljaisena ja eleli luonani metelöimättä. Toivoin, että visiitit loppuisivat tähän. Vaan toisin kävi. Seuraavana vuonna hän saapui entistä raivoisampana ja itsetietoisempana. Olen pelännyt, vihannut, ollut toivottomuuden partaalla hänen kanssaan. Hän on kaiken lisäksi sellainen tyyppi, että jättää jälkiä, pysyviä. Hän tykkää kaikenlaisista juureksista ja hedelmistä, rouskuttelee niitä ja ripottelee sitten jämiä ympäri huushollia ja sotkee paikkoja. Niiden kanssa minä sitten taistelen muun osan vuotta.

Tänä vuonna hän saapui melko aikaisin. Pelästytti minut ja pakotti minut sängyn pohjalle. Hän on nyt täällä. Saa minut ärtyisäksi ja raivoisaksi. Sisälläni kiehuu. Yritän taas vimmatusti keksiä keinoja, jotta hän ei viihtyisi niin hyvin luonani.

Tänä aamuna päätin hyväksyä hänen läsnäolonsa luonani. Päätin tutustua häneen tarkemmin. Sitä en ole koskaan aikaisemmin oikeastaan tehnyt. Olen ollut vain häätämässä häntä pois. Ja sehän on hirveän voimia kuluttavaa. Tässä me nyt istumme keittiöni punaisella sohvalla, minä ja rakas Allergia, Siitepölyallergia.

Oho, sanoinko rakas. Kyllä sanoin. Niiskutamme yhdessä, vetistelemme yhdessä ja meillä taitaakin olla aika hauskaa. Olen utelias kokemaan tämän uuden ystävyyden. Mitähän se tuo tullessaan. Me kaksi, Allergia ja minä. Uteliaita toisistamme ja ympäröivästä maailmasta. Haluan kuunnella, mitä Allergia haluaa minulle opettaa. Olen luvannut maalata Allergiasta kuvan. Tässä ensimmäinen luonnos.

Ehkäpä jossain vaiheessa otamme yhteisen selfien. Tämä on hauskaa. Sovimme muuten juuri, että voin kutsua uutta ystävääni Alliksi. Kävimme Allin kanssa juuri kävelyllä. Mukavaa, ettei tarvitse kävellä yksin. Niiskutimme yhdessä. Ja nauroimme.